Jälkilöylyt

Haastatteluja Hampurin matkalta

Haastateltavana Reijo Q

Kysymys: Mikä on näiden rehtorimatkojen suurin anti ja mitä esimerkiksi tästä matkasta jäi mieleen?

Reijo: Rehtori on monessa suhteessa koulun ilmapiirin tärkein henkilö ja rehtorin tulisi kehittää jatkuvasti itseään ja imeä maailmalta uusimpia virtauksia, mitä tahansa maailmalla onkin. Siitä ei kyllä tule mitään, jos rehtori vaan muhii koululla omissa liemissään. Kehitystä ei kyllä varmasti pääse tapahtumaan.

Jatkokysymys: Jäikö täältä jotain kehitysideoita mieleen?

Monenlaisia ideoita, esimerkiksi pelkästään koulukiinteistöistä, kun oma koulu on matkalaukussa. Koulu oikeastaan on prosessit, eikä niinkään seinät. Toisaalta kyllä rakennuksellakin on merkitystä. Muualla maailmassa kouluissa on isoja aulatiloja, tilavia käytäviä, minkä ilmeisesti Suomessa joku valtionhallinnossa rajoittaa, koska monesti koulut tuntuvat ahtailta. Esimerkiksi meidän koulu Soukassa tuntuu ahdistavalta, koska ei ole yhtään aulaa, vaan valtavan pitkiä käytäviä, joissa on luukkuja molemmin puolin. Tämä on ilmeisesti varsin taloudellinen ratkaisu, mutta epämiellyttävää. Maailmalla näkee ihan toisenlaisia kouluja. Mieli halaa suunnittelemaan sellaisen koulun jossa on ilmaa ja mukavia nurkkauksia, monenlaista viihtyisyyttä.

Haastateltavana Juhani K.

Kysymys: Mikä on näiden rehtorimatkojen suurin anti ja mitä esimerkiksi tästä matkasta jäi mieleen?

Juspe: Vierailimme merimieskirkossa, jossa he kertoivat, että kun he menevät laivaan, he vierailevat aina ensimmäisenä kapteenin luona, koska hän on laivan yksinäisin mies. Sama on rehtorin hommassa. Kollegiaalinen tapaaminen, minkä matkat mahdollistavat, on se juttu.

Marja Perkkiö

Kysymys: Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen Hampurista ja tästä opintomatkasta

Hampurin kaupunki on yllättänyt iloisesti. Se on vihreä ja KAUNIS. Se on ystävällinen, kompakti ja helppo liikkua. Kauniita rakennuksia. Kouluvierailu oli antoisa. Erityisen merkillepantavaa oli huomata, että meilläkin tehdään paljon asioita erittäin hyvin. Niin konsulaattivierailu kuin merimieskirkkovierailukin olivat kiinnostavia.

Veikko Rankila ja Pentti Miettinen

Kysymys: Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen Hampurista ja tästä opintomatkasta

Hampurin matkan ohjelma on ollut hyvä, sillä se ei ole ollut lian tiivis. On jäänyt aikaa käydä kollegojen kanssa syvällisiä ammatillisia keskusteluja ja varsin tiukkojakin sellaisia. Näihin ovat osallistuneet myös virastonkin edustajat. Yhteisten keskusteluiden lopputuloksena on monesta asiasta todettu, että niin kouluilla kuin virastollakin on yhteisiä intressejä. Vierailukohteen perusteella voidaan sanoa, että meillä Suomessa on asiat todella hyvin ja erityisesti kiinnittäisin huomiota meidän tekniseen varustukseen. Hampurissa tosin rahaa ei ole käytetty niinkään tietotekniseen varusteluun kuin opetusryhmien pienentämiseen. Tätä asiaa voitaisiin pohtia myös Espoossa tässä taloudellisessa tilanteessa.

Vierailulla jäi erityisesti mieleen luokan turpakäräjät. Oppilaat olivat saaneet jättää keskusteluaiheita laatikkoon, josta puheenjohtaja poimi niitä yksi kerrallaan. Jokaisesta aiheesta keskusteltiin aina vuorollaan. Opettaja seurasi keskustelua taustalla, muttei varsinaisesti puuttunut siihen. Oppilaat ratkaisivat erimielisyydet ja ongelmat yksikseen. Tämän menetelmän voisin ottaa käyttöön omassa koulussani ja omassa luokassani.

Markku Pehkonen

Kouluvierallujen merkityksestä

Espoon alakoulujen rehtorit ovat vuosien varrella tehneet opintomatkoja Euroopan pääkaupunkeihin. Tutustumiskohteina ovat olleet mm. Tukholma, Budapest, Bukarest, Bryssel, Kööpenhamina ja viimeisimpänä Hampuri.

Kouluvierailut ovat jokaisella matkalla olleet olennainen osa matkaohjelmaa. Mukaan on tarttunut hyödyllisiä ideoita, ja oman suomalaisen koulujärjestelmän arvostus on kasvanut.

Vuosituhannen vaihteessa vierailimme Bukarestin ulkopuolella olevassa koulussa, jossa suuri osa oppilaista oli romanitaustaisia. Romanilasten koulutuksen taso on yhä heikompi kuin valtaväestön. Huomattava osa Romanian romanilapsista ei aloita koulunkäyntiä ja koulunsa aloittaneiden romanilasten keskeyttämisprosentti on moninkertainen valtaväestön lapsiin verrattuna. Monet romanilapset ovat sijoitettuna omaan luokkaansa tai kouluunsa, erilleen valtaväestöstä. Romanilapsia on myös sijoitettuna erityiskouluihin, koska heidän ei nähdä olevan samalla kehitystasolla kuin ikätoverinsa.