KUVA: Mielenkiintoinen uusi koulurakennus, jossa koulupiha oli katolla (Reijo Qvintus ja Antti Ylä-Rautio)
KESKIVIIKKOAAMUN viiden herätys, kamppailu hetken mukavuudenhalun ja laiskuuden kanssa. ja toisaalta ei olisi oikein ehtinyt, olisi niin paljon tekemistä koululla.
Kun saavumme Hampuriin, niin vettä sataa. Opas kertoo, että kaupunki pesee kasvonsa aina ennen vieraita ja myös sen jälkeen kun vieraat lähtevät. Kellot käännetään taaksepäin ja samalla mieli hitaammalle vaihteelle. Reeperbahnin ja Grosse Freihaitin risteyksessä huomaamme, että Beatlemania on iskenyt kaupunkiin, Ringon, Johnin, Paulin ja Georgen patsaat muistuttavat brittibändin menestystarinasta, joka alkoi täällä. Samalla alkaa päässäni soida Irwinin laulu: St Pauli ja Reeperbahn sinne veri vetää uudestaan, täällähän seikkailivat aikoinaan parivaljakko Vexi Salmi ja Irwin Goodman.
Virallisen ohjelman ohella meillä on vapaa-aikaa ja rohkaistun vaeltelemaan Hampurin kaduilla. Kaupunki näyttää kauniit ja karut kasvonsa. On kauniita rakennuksia, paljon puistoja, hienoja liikkeitä, joissa tyylikkäät ihmiset shoppailevat ja toisaalta kaduilla asuvia, rujoja kohtaloita, vastakohtien näkeminen satuttaa. Kohokohta on Konsthallenissa käynti, sieltä löytyvät kaikki suosikkitaiteilijani Munchista Noldeen, impressionistit ja ekpressionistit, surrealistit ja romantikot.
Rauniokirkko muistuttaa sodan kauhuista ja siitä että saksalaiset käyvät yhä edelleen itsetutkiskelua natsimenneisyydestä, kenen oli syy. Laivaretkellä Elbeä pitkin ihailen kauniita taloja ja ihmettelen valtavaa satamaa. Välillä voi vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Aika moni kertoo, että kulunut syksy on ollut raskas, rehtoria painaa vastuu ja tulevat muutokset säästötoimet, kokonaisbudjetit mietityttävät, miten kaikesta selvitään. On lohdullista huomata, että samat kysymykset askarruttavat kaikkia. Lähtöpäivänä lauantaina Hampurissa sataa taas, lupaus on täyttynyt. Lentokoneessa ennen laskeutumista Suomeen kello kääntyy takaisin eteenpäin, kohti kiirettä ja arjen rutiineja. Mitä tästä kaikesta jäi käteen, Marcel Proustin sanoihin kiteytettynä: "Todellinen löytöretki ei merkitse pelkästään uusien seutujen näkemistä, vaan katsomista uusin silmin."
Maj-Lis Pitkänen ja Marjatta Nygren
Kiertoajelu Pohjolan Venetsiassa 5.10.2009
Hampuria kutsutaan Pohjolan Venetsiaksi, koska siellä on siltoja enemmän kuin Venetsiassa ja Amsterdamissa yhteensä. Tässä suurkaupungissa asuu 1,7 milj. asukasta. Pinta-alaltaan se on seitsemän kertaa suurempi kuin Pariisi. Hampuri on varsin vihreä kaupunki puistoineen ja puineen.
Hampuri on Saksan merkittävin satamakaupunki. Se on myös opiskelijoiden kaupunki. Keskustaa on uudistettu viime vuosina ja sinne on tullut paljon uusia liikkeitä ja ravintoloita. Hampuri on monipuolinen kulttuurikaupunki. Parhaillaan siellä menee mm. musikaalit Leijonien kuningas ja Mamma Mia.
Hampuri (Freie und Hansestadt Hamburg) on pitkän historiansa aikana taistellut viikinkejä, ruttoa, Napoleonin joukkoja ja liittoutuneita vastaan. Hampuri pommitettiin 80 % viime sodan aikana. Uuden sodan pelossa Hampuri päätettiin rakentaa matalaksi kaupungiksi. Rakennusmateriaalina käytettiin tuhoutuneista taloista jääneitä tiilejä.
Hampurin lentokentältä (Fuhlsbüttel) alkaneella kiertoajelulla näimme kaupungin päänähtävyydet. Kiertoajelun oppaanamme toimi pitkään Hampurissa asunut pirteä Kerttu Salminen-Thieme. Kerttu jaksoi väsymättä esitellä meille nähtävyyksiä ja saksalaista elämänmenoa
Hampurissa on viisi suurta kirkkoa. Hampuri ja koko Pohjois-Saksa on vahvasti evankelis-luterilaista aluetta. Nikolaikirche on Hampurin rauniokirkko ja samalla se on sodan muistomerkki.
Hampurin sataman alueelle nousee runsaasti uusia asuintaloja ja muita rakennuksia. Palvelujakin siis tarvitaan. Koululle ei ole löytynyt kovinkaan suurta tonttia, joten välituntipiha on täytynyt viritellä rakennuksen katolle. Kolmisen metriä korkeat verkkoaidat pitänevät muksut ja pallot sisäpuolella. Kiipeilytelineitä, keinuja ja muita leikkivempeleita on asennettu runsaasti. Köynnöskasvejakin on istutettu aidan juurelle, jotta teräsverkot peittyisivät vähitellen viihtyisän lehtiverhon taakse. Koulun ovella oli kyltti GRUNDSCHULE - KITA.. KITA ei ole koulun nimi, vaan se on lyhenne sanasta Kindertagesheim.
Michaeliskirche on Hampurin suosituin kirkko ja se sijaitsee U-asema Landungsbrücken lähellä. Lähistöllä on Dittmar-Koel-Strasse, josta löytyvät kaikkienPohjoismaiden merimieskirkot. Suomalaisen merimieskirkon toiminta on vilkasta myyjäisineen ja kielikouluineen.
Elbe-joki on 1200 kilometriä pitkä ja haarautuu Hampurissa moneen haaraan. Elbe-tunneli on 400 metriä pitkä ja se on rakennettu lyhentämään joen ylitystä rannalta toiselle.
Ainutlaatuinen pienoisjunamaailma Miniatur Wunderland sijaitsee aivan Hampurin keskustassa, Kehrwieder 2. Näyttelyssä liikkuu yli 700 pienoisjunaa.
Näyttelyssä tulee 15 minuutin välein yö ja lukuisat pikkulamput syttyvät. Tämä ei todellakaan ole aivan tavallinen museo, se jää taatusti kävijän mieleen!
Himoshoppailijoiden päät kääntyivät oikealle ja vasemmalle Monckebergstrassen, Jungfernstiegen ja Hansa Viertelin kohdalla. Hampurin miljonäärien määrä näkyy kauppojen tarjonnassa ja tavaratalojen loistokkuudessa.
Suomi-talo (Finnlandhaus) on merkittävä maamerkki kultaisine leijonineen punaisella pohjalla. Se sijaitsee Alsterin rannalla. Talossa toimii Suomen pääkonsulaatti ja joitakin suomalaisia yhtiöitä. Poikkeuksellisesti talo on rakennettu ylhäältä alas.
Alsterin järvien rantamilta löytyvät monien maiden konsulaatit. Kaiken kaikkiaan Hampurissa on 93 konsulaattia.
Kalatori on suosittu nähtävyys sunnuntaiaamuisin kello 6-12. Se on pienen ja vähän isommankin yön juhlijan ja ihan tavallisen turistin kohtauspaikka. Kalojen lisäksi siellä myydään paljon muuta tavaraa. Paikalla on helppoheikkejä joka lähtöön.
Kiertoajelu päättyy St. Paulin kaupunginosaan, jonne Hampurin yöelämä edelleen keskittyy. Vainion laulujen mannermaisia naisia ja humua löytyy edelleenReeberbahnin Peltikujalta ja Herbertstrasselta.
Mikko Isokangas:
Tehtävien jako ja vapaa-aikaa
Kiertoajelun päätteeksi muodostimme työryhmät ja jaoimme observointitehtävät. Loppuiltapäivän vietimme kukin tahollamme kaupunkiin tutustuen tai töitä tehden. Yksi tällaisten matkojen anti onkin, että voi tavata kollegoita rauhassa ja keskustella päivän polttavista työasioista.
Maallikon silmin saksalaiset näyttävät ajavan aivan samanlaisilla autoilla kuin me suomalaisetkin. Tarkat asiantuntijan silmäni havaitsivat kuitenkin eroja Suomen ja Saksan autokannan peräpeilien merkinnöissä: Saksassa siellä esiintyy Suomea useammin kirjain D.
KUVA: Antti Ylä-Rautio ja Reijo Qvintus
Maallikko saattaa haksahtaa ja luulla puhuttavan kansallisuustunnuksesta. Ei kuitenkaan: Saksassa myytävistä uusista henkilöautoista enemmistö on varustettu Rudolf Dieselin oppien mukaisesti rakennetulla moottorilla. Suomessa emme verotuksellisista syistä ole vielä päässeet vastaavalle tasolle.
Asia muodostuu näin: Saksassa ei, kuten muuallakaan Keski-Euroopassa, makseta erillistä käyttövoimaveroa eli diesel-veroa (Automiesten Tietotoimiston lanseeraama nimitys) vaan kaikki autot ovat verotuksellisesti samalla viivalla. Kun nykyaikainen diesel kulkee sen minkä bensakonekin mutta kuluttaa ja päästää vähemmän, eikä nafta ole ainakaan kalliimpaa kuin bensiini, kannattaa dieselin hankinta heti eikä vasta sen maagisen 12000 vuosittaisen ajomäärän tuolla puolen.
Autojen moottorin tyypin tarkkailua peräpään kirjainyhdistelmien perusteella vaikeuttaa saksalainen muoti: auto tilataan ilman merkkejä, jotta naapuri luulisi karvalakkiversiota peräti hienommaksi malliksi. Ne kun eivät päällepäin juuri eroa toisistaan. Onko saksalainenkin kateellinen?
Sopii toivoa, että saksalainen on diesel-innostuksessaan huomioinut pienhiukkaspäästöt. Ilman suodatinta haitallisia sellaisia pääsee dieselistä huomattavasti enemmän, joka tiheästi asutussa maassa voi olla todellinen ongelma. Suomen selkosille mahtuu muutama pienhiukkanenkin, kunhan muuten päästellään puhtaasti. Kuinka on Hampurin keskustassa?
Niin ikään verotuksellisista syistä Smart-tyyppiset pienautot ovat Saksassa yleisempiä kuin Suomessa. Siellä ne ovat pieniä niin kooltaan, kulutukseltaan kuin hinnaltaankin.
Prototyp - Sammlung Mobiler Kultur -museossa, joka sijaitsee osoitteessa Shangaiallee 7 (beim Lohseplatz). esittellään vanhoja kilpa-autoja ja kokeilumalleja sekä ilmiöitä ja ihmisiä niiden ympärillä. (Nopeiden) vanhojen ajoneuvojen harrastaja oli haltioissaan! Äänikopissa saattoi kuunnella muun muassa legendaarisen Porsche 917 moottorin ääntä. 1970-luvun alussa ns. prototyyppi- (Eurooppa) ja Can Am -luokkia (Pohjois-Amerikka) hallinneen hirmun viisilitrainen, kaksitoistasylinterinen, pakokaasuahdettu vastaiskumoottori kehitti yli tuhat sata hevosvoimaa. Suomalainen Leo Kinnunen menestyi kilpailuissa 917:n ratissa ja pitää edelleen hallussaan Nürnburgringin viisikymmentä kilometriä pitkän maantieradan kierrosennätystä. Ja pitää ikuisesti, sillä radalla ei enää ajeta turvallisuussyistä. Hyvä niin.
Sammlungin erinomaiset kotisivut löytyvät osoitteesta www.prototyp-hampurg.de.
Merja Akkola: Iltaohjelmaa
Illalla meitä kokoontui vielä 16 hengen porukka ja lähdimme yhdessä illalliselle. Päädyimme monen yrityksen jälkeen Kartoffel kelleriin, joka todellakin oli perunakellari! Saimme pitkän pöydän ikkunan äärestä, joka aukesi Hampurille tyypilliseen "kanavaan". Hampurin keskustassa on runsaasti erilaisia vesielementtejä: lampia, jokia, salmia ja järviä. Ravintolan jokainen ruokalaji oli jotenkin tehty perunasta; oli perunapaistosta, perunapitsaa, perunaolutta jne. Tunnelma, seura ja ruoka olivat hyvää ja virittivät odottavalle kannalle koko matkan suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti